Sunnuntaisämpylät

Äitini ei ole koskaan oikein leiponut sämpylöitä. Paljon kaikkea muuta kyllä ja tekee hyvää ruokaa, mutta leipä meillä tuli kaupasta. Siksi sämpylöiden leipominen tuntui vähintäänkin joltakin salatieteeltä. Etenkin, kun anopin innoittaman joskus avioliiton alkuaikoina yritin itsekin sämpylöitä väsätä ja niistä tuli aina jotenkin hiivanmakuisia kuivia mökkylöitä, vaikka kuinka yritin seurata milloin mitäkin ohjetta. Olin varma, ettei sämpylöiden leipominen ollut minun hommaani lain.

Kunnes ystäväni opetti minulle hyvän pullataikinan salan - pullanikaan eivät koskaan olleet olleet yhtä hyviä kuin monen muun, enkä ollut koskaan oikein tiennyt, johtuiko se liian löysästä vai tiukasta taikinasta. Muttei se ollutkaan jauhon määrä vaan vaivauksen määrä, joka pullissani oli mättänyt - ja sämpylöissäni samoin. Kerran kokeilin tästä innostuneena jälleen sämpylöiden leipomista ja niistähän tuli hurjan hyviä! Siitä lähtien olen aina silloin tällöin viikonloppuisin ilahduttanut perhettäni pellillisellä tuoreita sekaviljasämpylöitä. Ja teen sen samalla periaatteella kuin kaiken muunkin keittiössä: summittaisella näppituntumalla:

• 2,5dl vettä
• n. ½pss kuivahiivaa
• n. 1rk oliiviöljyä
• n. ½rkl hunajaa
• ripaus suolaa
• erilaisia jauhoja: ruissihtijauhoja, mannaryynejä, ohrajauhoja, kaurahiutaleita, maissijauhoja, loput perunamuusit, helmisuurimoita (liotusohje purkissa)... summittaisesti
• viimeistään vaivausvaiheessa loput jauhot vehnäjauhoa
• vaivataan todellakin hyvin kimmoisaksi, kohotetaan lämpimässä, pyöritellään sämpylöiksi (tulee noin 12-15 sämpylää), kohotetaan hetki vielä pellillä, paistetaan n. 200asteessa 12-15min

Ja syödään tuoreina ja lämpiminä!