Munkki poikineen

Munkit ovat sämpylöiden lisäksi toinen juttu, mitä äitini ei koskaan tehnyt. Ja sämpylöiden tapaan pidin munkkien paistamista jollain tapaa vaikeana ja ihmeellisenä asiana. Kerran paistoin munkkeja kaverini kotona, hänen ja hänen äitinsä kanssa, joskus kymmenen vanhana tai jotain. Sen jälkeen ei ole tullut niitä koskaan tehtyä. Ennen kuin tänään. 

Jossain vaiheessa tuumasin, ettei sen tarvitse olla sen vaikeampaa kuin friteerattujen ties minkä tekeminen - ja niitä tuli joskus paistettua, kun meillä vielä oli rasvakeitin. Nyt ei tosin ole enää keitintä, ainoa kysymysmerkkini oli öljyn sopiva lämpötila. Mutta järkeilin, että kai sekin kokeilemalla selviää. Joten tänään tein munkkitaikinan ja paistoin munkin - tai oikeastaan donitsin - jos toisenkin. 

Taikinan ohjeen nappasin Kattimatilta (tosin puolitin taikinan ja näinkin niitä tuli hurja määrä!); mahtavan hyvät donitsit sillä tulikin! Sokeroiminen tosin oli vähän haasteellista - siihen lienee joku jippo, jota en ihan tajunnut...