Parmigiana di Melanzana

Hesarin Kiusauksia-blogista löytyi tällainen taivaallinen ihanuus, jota piti heti kokeilla itsekin. Parmigiana di Melanzana on italialainen ruoka, joka on vähän kuin lasagne munakoisoviipaleista pastan sijaan. Tämä on kasvisruoka, mutta kuten enoni kommentoi, tähän voisi hyvinkin lisätä jauhelihankin väliin.

Homma aloitetaan viipaloimalla munakoisot - meillä niitä oli kaksi varsin isoa - ja levittämällä viipaleet esim. leivinpaperin päälle. Niiden päälle sirotellaan suolaa ja annetaan niiden itkeä puolisen tuntia.

Sillä välin valmistetaan tomaattikastike:

• 1 sipuli ja 3 valkosipulinkynttä silputaan ja kuullotetaan kasarissa
• 500g tomaattimurskaa lisätään kasariin
• vajaa rkl sokeria, 2tl suolaa, maun mukaan rouhittua mustapippuria ja 1rkl basilikaa lisätään kastikkeeseen
• annetaan kastikkeen porista hiljalleen puolisen tuntia, jotta osa nesteestä haihtuu

Sitten viipaloidaan 3 mozzarella-palloa ja raastetaan n. 150g parmesan-juustoa.

Munakoisoviipaleet huuhtaistaan, ja paistetaan pannulla sen verran että saavat vähän väriä ja pehmenevät hieman.

Ladotaan vuokaan kolmannes munakoisoviipaleista, päälle kolmannes tomaattikastikkeesta, päälle kolmannes mozzarella-viipaleista, ja vielä kolmannes parmesanista. Ladotaan toiset kaksi kerrosta kaikkea.

Paistetaan uunissa 200 asteessa 40-45min.

 

Aura-valkosipulietanat

Meidän etanapannut pääsivät eilen pitkästä aikaa käyttöön, kun tehtiin aura-valkosipuli-escargot illalliseksi. Perusvalkosipulivoi valmistuu summittaisesti näin (36 etanalle):

• 100g voita sulatetaan mikrossa
• sekoitetaan sulaan voihin ruokalusikallinen tai silleen valkosipulimurskaa
• silputaan joukkoon pieni shalottisipuli sekä tuoretta persiljaa maun mukaan

Valkosipulivoiseos lusikoidaan etanoiden päälle. Ja lopuksi päälle murustetaan aurajuustoa.

Etanat paistetaan n. 230 asteen lämmössä, uunin yläosassa 10-15min. kunnes voi kuplii.

 

Kana-caesarsalaatti

Missä saa parhaan kana-caesarsalaatin? No kotona tietty! Eikä millään kaupan kastikkeella, vaan parhaan saa kun tekee itse alusta asti.

Kastikkeeseen tarvitaan:

• 1 munankeltuainen
• 3rkl sitruunamehua
• 2tl valkosipulimurskaa
• 0,5tl Worcestershire-kastiketta
• 1 punainen Rawit (thai) chili hienonnettuna (tai 0,25tl punaisia chilihiutaleita)
• 2 sardellia hienonnettuna
• 1rkl Dijon-sinappia
• 2,5dl kasviöljyä
• 0,75dl oliiviöljyä

Ainekset öljyjä lukuunottamaa vatkataan yhteen. Öljyt vispataa sekaan lopuksi, hitaasti liruttaen, jotta kastikkeesta tulee paksua.

Salaattikulhoon leikataan yksi iso tai kaksi pienempää romaine-salaattia. Sekaan nakataan neljännes-kolmannes parmesan-palaa lastuina. Ja krutonkeja, jos niikseen tulee, mutta vähähiilarisina ihmisinä me jätettiin ne pois. Kaadetaan päälle kastike, ja sekoitetaan hyvin.

Kun kyseessä oli kert kana-caesar, tarvitaan tietenkin vielä pari paistettua tai grillattua kanarintaa, viipaloituina, sekoitetun caesar-pohjan päälle.

Meille tämä annos oli kahden päivällinen, mutta riittäisi siitä varmaan 3-4:llekin, jos se ei ole ainoa ruoka.

Caesariinhan voi toki yhdistää vaikka mitä muutakin; omia suosikkejani kanan lisäksi ovat grillatut jättikatkaravut tai pariloitu lohi.

 

Tonnikala-simpukka-salaatti

Salaatit ovat viime aikoina jääneet meillä vähän vähemmälle, mutta aina silloin tällöin yhä toki laitetaan ateriaksi herkullinen salaatti. Tänään oli sellainen päivä. Salaatti syntyi:

• vuonankaalista, jota laitoin kulhon puolilleen
• kahdesta tomaatista, jotka lohkoin ja asettelin kulhoon renkaaksi
• pätkästä kurkkua, jonka halkaisin ja viipaloin tomaattien kaveriksi
• oliiviöljystä, jota liruttelin edellisten päälle
• kuutiosta itsetehtyä pestoa, mitähän se on, pari ruokalusikallista? levitin peston edellisten päälle
• parista-kolmesta teelusikallisesta kapriksia, jotka sirottelin kulhoon
• purkista tonnikalaa (vedessä), salaatin keskelle
• reilusta parista desistä valkosipulivoissa kevyesti paistettuja simpukoita, jotka sirottelin tonnikalan ympärille ja vähän päälle
• ripauksesta tai parista suolaa, pippuria ja kuivattua basilikaa
• parmesan-lastuista

Juustoinen pestobroileri

Mies katseli aamulla pakastimeen ja tuumasi, että meidän pitäisi varmaan alkaaa hyödyntää pestovarantoa ruuanlaitossa. Sitähän tuli siis tehtyä loppukesästä kaksi kertaa litran verran, ja se pakastettiin jääpala-astioissa, paloina siis. No, pöydällä oli muutama broilerin rintafilee sulamassa, mistä muistin, että minullahan on takataskussa erinomainen pestobroileri-resepti. Siitä syntyi päivällinen.

• 3 kanan rintafileetä paloitellaan ja ruskistetaan kevyesti kattilassa öljyssä
• 2dl kermaa joukkoon
• 0,5 kanaliemikuutiota murustetaan sekaan
• 5rkl pestoa sekoitetaan mukaan

Haudutellaan kattilassa kunnes broileri on kypsää. Lopuksi sekoitetaan mukaan vielä vähän mozzarella-raastetta ja annetaan sulaa kastikkeeseen, joka samalla mukavasti tulee paksummaksi.

 

Meillä oli kaverina viime viikon intialaiselta aterialta jääneitä kik-herneitä, mutta tuo menisi varmaan makujen puolesta paremmin yhteen jonkin vihreän kanssa.

 

Vadelma-mascarpone-kakku

Pakastimessa oli muutama rasia mascarponea, jota ostettiin joskus ennen tyttärien synttäreitä eikä sitten tehtykään niistä mitään. Tänään oli tulossa vieraita, tarvittiin jotain hyvää tarjolle. Ajattelin hyödyntää mascarponet ja tehdä kakun niistä ja vadelmista keksimurupohjalle. Note to self ja vinkki muille: mascarponea ei kannata pakastaa, vaikka monessa paikkaa sanotaankin, että se on ok. Ei, se ei sula takaisin ennalleen. Hyvää tästä tuli silti, vuoka suunnilleen nuoltiin puhtaaksi.
Pohjana siis keksimurupohja, se perinteinen:

• 80g voita sulatetaan
• 12 murustettua Digestive-keksiä sekoitetaan joukkoon

Pohja painellaan irtopohjavuokaan. Pohjan päälle ladotaan sulatettuja pakastevadelmia - tuoreet olisi varmasti vielä parempia, mutta nyt oli tyytyminen pakastemarjoihin. Ei siis jäisinä, koska niistä tulee muuten liikaa nestettä. Vadelmien päälle kaadetaan mascarpone-täyte:

• 2dl kermaa vatkataan
• 2 rasiaa (500g) mascarponea sekoitetaan joukkoon
• 2dl sokeria lisätään
• 1tl vaniljasokeria (tai 0,5tl vaniljauutetta) lisätään joukkoon
• liivatetta ohjeen mukaan (minun liivatejauhettani meni 2rkl 0,5dl:aan vettä), sekoitetaan seos hyvin

Annetaan kakun hyytyä yön yli, tai edes muutama tunti.

Hevosenpaisti-fondue

Meillä oli vielä pakastimessa se toinen puolisko hevosenpaistista. Perjantaina sulatettiin se, ja haettiin vihdoin polttonestettä fondue-pataa varten. Etsiskellessämme hyvää kastiketta hevosenliha-fonduelle törmättiin ranskalaiseen ohjeeseen, jossa liha kypsennetään perinteisen öljyn sijasta yrttimaustetuss punaviinissä! Sitähän päätettiin kokeilla, ja että olikin hyvää!
Fondue-keitos punaviinistä valmistetaan siis näin:
Laitetaan fondue-padan pohjalle

• pieni shalottisipuli silputtuna
• rosmariinin oksa tai kaksi
• pari timjaminoksaa
• vähäsen salviaa, (jota meillä ei ollut)
• puolikas kanaliemikuutio murustettuna
• valkosipulinkynsi pariksi palaksi leikattuna
• laakerinlehti
• teelusikallinen tuoreeltaan murskattuna
• vähäsen merisuolaa

Päälle kaadetaan pullo täyteläistä punaviiniä (me käytettiin Apassamiento Due Passi Rossoa, jota meillä oli sitten myös aterialla lasissa) pataan, kuumennetaan kiehuntapisteeseen.

Alkuperäisen ohjeen mukaan se pitäisi vielä jäähdyttää ja uudelleenkuumentaa, mutta me ei sitä tehty, vaan kun keitos oli muhinut aikansa sillä välin kun valmisteltiin aterian muut osat (paistettiin creme fraiche ruusukaalit ja leikattiin liha jne.), istuttiin pöytään ja alettiin kypsentää lihaa. Maukasta!

Hevosenpaistia aura-piparjuuri-kastikkeella

Sanokaa mitä sanotte hevosen syömisestä, se on erinomaista maukasta lihaa. Joku tovi sitten ostettiin iso pala hevosenpaistia, laitettiin puolet siitä pakastimeen, ja leikattiin toinen puoli pihveiksi. Paistettiin pihvit normaalisti pannussa, ja tehtiin niille kastike (jota aiemmin ollaan tehty uunissa valmistetulle dijon-voidellulle hevospaistille, toimii yhtä hyvin), aura-piparjuuri-kastike, aivan taivaallisen hyvää!

• 2dl ranksankermaa kuumennetaan kattilassa
• lisätään joukkoon vajaa kolmio aurajuustoa murustettuna
• 1rkl piparjuurimurskaa sekoitetaan joukkoon
• pieni määrä wasabia lisätään joukkoon
• 1rkl majoneesia sekoitetaan mukaan
• maun mukaan maustetaan ruohosipulilla ja mustapippurilla

Keitellään kastike paksuksi ja tarjotaan (hevos)paistin/-pihvien kanssa - sopii erinomaisesti myös riistan kanssa, ja miksei muunkin lihan.

Korealainen kanawokki

Se lähti siitä, kun sanoin miehelle, etten ole koskaan maistanut kimchiä. Päätettiin pitää korealainen ilta. Kimchiä - kokonaisena fermentoitu pieni kaali - löytyi Kalliosta Vii-Voanista, samoin kuin ainekset siihen korealaiseen kanawokkiin, jonka mies teki mukaillen erästä netistä löytämäänsä ohjetta.

Ensin valmistellaan kana:

• 2-3 kananrintafileetä huuhdotaan vedessä, paloitellaan ja laitetaan kulhoon
• kaadetaan päälle n. 3dl riisiviinietikkaa ja annetaan kanan marinoitua n. 15min.

Sitten valmistetaan kastike sekoittamalla toisessa kulhossa yhteen:

• 2rkl Gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• 1 murskattu yksikyntinen valkosipuli tai 2-3 knyttä tavallista
• 0,25tl chilijauhetta
• 1tl soijakastiketta
• 2tl hunajaa
• 1tl sokeria

Kastike sekoitetaan kanan ja riisiviinietikan joukkoon huolella ja annetaan marinoitua hetki. Sillä välin paistetaan öljytyssä wok-pannussa 8-10 mini bok choyta (aasialainen kaali, voi korvata kiinankaalilla, mutta löytyy yleisesti aasialaisista ruokakaupoista).

Kaadetaan kana marinadeineen joukkoon, wokataan kunnes kana on kypsää.

Kuvassa yläkulmassa kimchiä, alakulmassa kanawokkia

 

 

Tuoretta guacamolea

Tehtiin oman puutarhan medina-chileistä guacamolea tacojen seuraksi. Koitin kaivella arkistojani ja huomasin, etten ole tainnut koskaan kirjoittaa tuoreen guacamolen ohjetta ylös. Siis sen, joka tehdään tuoreista raaaka-aineista eikä jauhemixistä ;) Tässä se nyt on - ja on paljon parempaa eikä edes paljon työläämpää kuin maustepussin sekoittaminen avocadoihin.
Eli tarvitaan:

• 2 kunnolla kypsää avocadoa
• 1 punainen chili (tai kaksi jos haluaa tulisempaa)
• 1 yksikyntinen valkosipuli, tai 2-3 tavallista valkosipulinkynttä
• 1 pieni tomaatti
• 1 shalottisipuli
• 2-3rkl kermaviiliä (voi jättää pois)
• vähän suolaa
• (chilijauhetta)

Avocadot kaiverretaan kulhoon ja murskataan haarukalla. Chili(t), sipuli ja tomaatti pilkotaan sekaan, musertaen seosta vielä haarukalla. Murskataan valkosipuli joukkoon. Maustetaan suolalla maun mukaan. Tulisuutta voi lisätä chilijauheella. Kermaviili antaa vähän pehmeyttä, mutta ei ole välttämätön.

Basilika pestoksi ja pakastimeen

Meillä on tänä kesänä kasvanut basilikaa isoissa kukkalaatikoissa, ja sitä on paljon! Eilen nipsin ison satsin siitä, saaden saaliiksi 2,5 litraa basilikanlehtiä. Luultavasti saadaan sieltä vielä toinenkin satsi ennen kuin kesä on loppu.

Laitoin siis saaliini pestoksi. Sitä tuli litran verran! Tässä ainekset sen mukaan, että lehtiä on litran verran, jolloin pestoa saa 3-4dl. Tarvitaan siis:

• 1l basilikanlehtiä
• 4 valkosipulinkynttä
• 1,8dl pinjansiemeniä, cashewita tai saksanpähkinöitä 
• 2,5dl parmesan-juustoa raastettuna
• 0,5tl merisuolaa 
• 1tl rouhittua mustapippuria
• 2,5dl extra virgin oliiviöljyä

Ensin hienonnetaan valkosipulinkynnet tehosekoittimessa.
Joukkoon lisätään basilikanlehdet, pähkinät/pinjansiemenet, juusto, suol ja pippuri. Sekoitetaan kunnes seos on suurin piirtein tasaista massaa.
Lisätään öljy vähitellen lirutellen, koko ajan sekoittaen, ja sekoitetaan kunnes öljy on täysin sekoittunut massaan. Öljyn määrää lisäämällä tai vähentämällä voit tehdä paksumpaa tai löysempää pestoa.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Kaadetaan pesto lasiastiaan ja peitetään ilmatiiviisti muovikelmulla, laitetaan jääkaappiin ja annetaan tekeytyä seuraavaan päivään.

Koska tuore pesto säilyy näin vain vajaan viikon, ainakin isompi määrä pitää säilöä toisella tapaa. Peston voi purkittaa ja vakumoida kuten hillot yms. mutta minä valitsin vähän yksinkertaisemman tien: pakastamisen.
Annostelin peston jääpala-astioihin. Liruttelin päälle vähän oliiviöljyä, ja peitin ilmatiiviisti muovikelmulla. Laitoin astiat pakastimeen, ja kunhan ovat jäätyneet, siirrän palat pakastepusseihin tai tiiviisiin rasioihin. Siitä on sitten hyvä napsia pala tai pari kerrallaan niin kauan kuin pestoa riittää. Tiettävästi pysyy pakastimessa hyvänä näin puolisen vuotta, jos pysyy pakastimessa niin kauan ;)

Yrttimarinoitu grillattu kultaotsa-ahven

Löydettiin pitkästä aikaa kaupasta kultaotsa-ahvenia. Ostettiin kaksi varsin isoa yksilöä, yhteensä ne taisivat painaa puoltoista kiloa. Mies suomusti kalat, ja teki niille yrttimarinadin:

• muutama ruokalusikallinen oliviöljyä, johon sekoitetaan
• yrttisekoitusta (italialainen yrttisekoitus tms.)
• sekä sitruunapippuria
• ja merisuolaa

Seoksen ei ole tarkoitus olla juoksevaa, kun se levitetään kalojen molemmin puolin ja sisään (kalojen sisukset perattu pois). Annetaan marinoitua muutama tunti jääkaapissa, ja sitten grillataan kalat marinadeineen.

Sillä välin kun kalat ovat grillissä, valmistetaan kapris-voisula. Mitataan pieneen kulhoon 3-4 rkl kapriksia ja n. 100g voita. Kuumennetaan mikrossa niin että voi sulaa. Kastike ob hyvä pitää lämpimänä esim. suklaafondue-alustalla tai pannualusella, jossa on paikka lämpökynttilälle.

Tarjoillaan kalat sormisuolan ja kapris-voisulan kanssa.

 

Intialaisia pikkelssejä

Kesä on enimmäkseen ollut mukavan helteinen. Pihalla auringossa on ollut hyvä kypsytellä mm. aurinkoteetä ja limepikkelssiä. Puutarhassa Medina on puskenut chiliä enemmän kuin yhden chili-pikkelssin verran. Alkuviikosta laitetaan tilli-kurkkujakin ulos aurinkoon kypsymään,
Lime pikkelssin valmistus on pitkällinen prosessi, joka aloitettiin liki neljä viikkoa ennen purkitusta pilkkomalla 37,5 limettiä pitkittäin kahdeksaan osaan. Pilkotut limetit laitetaan isoon kulhoon, jossa niiden sekaan sekoitetaan 350g merisuolaa.

Kulho peitetään muovikelmulla ja annetaan istua yön yli. Limettien painuttua hieman kasaan, ne siirretään lasiseen säilöntäastiaan. 37 (ja puoli) limettiä täyttää 4 litran vetoisen säilöntäastian. Astian annetaan seistä parisen viikkoa mahdollisimman paljon auringossa, ja sitä tulee käännellä ympäri pari kertaa päivässä.

Kun limetit ovat mehustuneet ja pehmenneet, ja liemi on muuttunut melkein hyytelöksi, siirretään astian sisältö takaisin kulhoon ja sekoitetaan joukkoon mausteseos:

• 75g fenugreek-jauhetta
• 75g sinappijauhetta
• 150g chilijauhetta (voidaan säännellä tulisuuden mukaan)
• 23g kurkumajauhetta

Sekoitetaan joukkoon maustettu öljyseos:

• 900ml kasviöljyä kuumennetaan ja sekoitetaan joukkoon:
• 1,5tl asafoetidaa
• 37g keltaisia sinapinsiemeniä murskattuna

Peitetään muovikelmulla ja annetaan seistä kelmun alla vielä noin viinko, minkä jälkeen pikkelssin voi siirtää säilykepurkkeihin ja/tai tarjoilla. Pikkelssistä tulee sitä pehmeämpää ja maukkaampaa, mitä rauhallisemmin sen annetaan kypsyä.

Chili-pikkelssi valmistetaan hellalla, mutta ei sekään aivan yhdessä päivässä valmistu.
Ensin sekoitetaan keskenään pienessä kulhossa:

• 50g jauhettuja kuminansiemeniä
• 50g murskattuja keltaisia sinapinsiemeniä
• 25g kurkumajauhetta
• 50g murskattua valkosipulia
• 150ml valkoista etikkaa
• 75g sokeria
• 2tl suolaa

Annetaan seoksen seistä huoneenlämmössä vuorokauden ajan, minkä jälkeen

• kuumennetaan 150ml kasviöljyä ja
• sekoitetaan mausteseos öljyyn, paistetaan n. 5min
• lisätään joukkoon 20 pientä valkosipulinkynttä ja paistetaan toiset 5min
• lisätään 450g vihreitä chilejä pilkottuna, kypsennetään miedolla lämmöllä n. 30min. kunnes chilit on pehmeitä mutta yhä vihreitä

Kaadetaan seos lasiastiaan ja annetaan seistä muovikelmulla peitettynä n. viikko, minkä jälkeen se on valmista tarjottavaksi tai purkitettavaksi.

Polvito

Polvito on toinen Kanarialta tällä kerralla hihaan tarttunut juttu. Polvito on alunperin uruguailainen jälkiruoka, jota Kanarialla, tai ainakin Las Palmasissa paljon tehdään. Syötiin mutsin kanssa polvitot eräässä hauskassa paikallisten suosimassa ravintolassa nimeltä Bodegon y Biberon, ja päätin tehdä sellaisia kotonakin.
Googlettamalla polvito-reseptejä totesin, että a) niitä löytyy vain espanjaksi ja b) niitä on yhtä monta erilaista kuin on tekijääkin. Yhteistä niille kaikille on keksimurupohja, joka sidotaan Dulce de Lechellä sekä kerros jonkinlaista kreemiä, ja useimmissa oli jotain koristuksena, esim. marenkipaloja kuten siinä versiossa, jota söin siellä ravintolassa.
Erilaisia reseptejä katselemalla päädyin omaan versiooni, josta tuli kyllä kieltämättä aivan erinomaista, ensi yrittämällä!
Polvito on todella makeaa, joten se kannattaa tehdä varsin pieniin annosmaljoihin, joihin laitetaan (näilä ohjeilla saat annoksia koosta riippuen 6-8):

pohjaksi

• sekoitetaan murustettuja Digestive-keksejä ja
• karamelisoitua kondensoitua maitoa - voi laskea pari keksiä ja vajaan ruokalusikallisen karamelisoitua maitotiivistettä per annos, ja sekoittaa pohjan suoraan jokaisessa astiassa erikseen.

Tavallisesta kondensoidusta maidosta saa karamellia keittämällä purkkia tunnin ajan, mutta helpommalla pääsee, kun ostaa valmiiksi karamelisoitua versiota, jota olen nähnyt varsin monessa kaupassa jo pitkään.
pohjan päälle tulee kreemi:
sekoitetaan yhteen

• 2dl vispikermaa vatkattuna (huom! ei kuohukermaa vaan VISPIkermaa),
• 200g Philadelphia-juustoa
• karamelisoitua maitotiivistettä makeutukseksi, maun mukaan
• ja minä vielä maustoin aikuisten osuuden huoneenlämpöisellä Crema Catalana -liköörillä (maun mukaan)

ja jaetaan annoskippoihin.

Annokset kruunaa murustettu marenki. Marenkien koosta riippuen 1-3 marenkia murustettuna per annos.

Friteeratut munakoisotikut

Vietin viime viikon äitini luona Las Palmasissa. Enimmäkseen syötiin kotosalla sellaisia aika normaaleja juttuja, mutta kerran syötiin ihana merellinen tapas-lounas pienessä paikallisessa ravintolassa. Yksi ruokalajeistamme oli kanarialaiset friteeratut munakoisotikut.
Japanilaisilla on tempuransa ja kaipa muutkin ovat munakoisoa friteeranneet, mutta nämä tikut olivat kyllä kerrassaan mahtavan hyviä! Pehmeitä ja maukkaita! Mutsi tiedusteli niiden reseptiä, jonka tarjoilija auliisti kertoi, joten päätin tehdä niitä joku kerta kotonakin.
Joku kerta tuli jo tänään, kun sopivasti munakoisomme oli poissaoloviikkoni aikana kasvattanut kauniin isohkon hedelmän.
Kuorin munakoison, leikkasin kolmeen osaan ja pilkoin tikuiksi, n. 1x1 cm paksuisiksi.
Laitoin tikut likoamaan munamaitoon n. puoleksi tunniksi.
Kuumensin öljyä kattilassa ja pyörittelin munakoisotikkuja jauho-suola-seoksessa ennen öljyyn laittamista.
Keitin öljyssä, kunnes pinta sai hieman väriä.

Grillattuja latva-artisokkia

Tänä kesänä ei ollakaan juuri artisokilla herkuteltu, mutta kun sopivasti tuossa eräällä kauppareissulla niitä oli tarjolla, tartuttiin tilaisuuteen ja ostettiin pari kappaletta. Aiemminhan ollaan tehty niitä lähinnä keittäen, mutta eipähän ole grilliäkään ollut hetkeen.
Latva-artisokka pitää joka tapauksessa keittää ensin pehmeäksi, sitten vasta sen voi grillata. Eli puolitetaan latva-artisokat ja keitetään puolikkaita parikymmentä minuuttia kattilassa, jossa on paitsi pari litraa vettä, myös desin verran sitruunamehua.

Sen jälkeen puoliskoille ripotellaan tuoreeltaan rouhittua merisuolaa, ja sitten ne voikin laittaa grilliin, leikattu puoli alaspäin, ja grillailla kunnes ne ovat saaneet sopivasti grillattua pintaa.

Grillatun latva-artisokan päälle ripotellaan tuoretta silputtua oreganoa. Artisokat tarjoillaan itse tehdyn aiolin kanssa:

• muutama lusikallinen majoneesia
• pari teelusikallista murskattua valkosipulia (tai muutama kynsi tuoretta)
• loraus sitruunamehua
• muutama tippa habanerokastiketta (tai tabaskoa tms.)
• tuoreeltaan rouhittua suolaa ja mustapippuria

Grillatut suklaabanaanit

Viime sunnuntaina käytiin siskon luona grillailemassa. Systeri oli tehnyt todella hyvää retiisi-tzatzikia, jonka resepti pitää vielä kaivaa netistä. Sen seurana oli salaattia, paistettuja kesäkurpitsan kukkia, bataatti- ja porkkanatikkuja (jollain tapaa uunissa? valmistettu, myös à la sisko) sun muuta. Grillissä meillä oli broiskua ja makkaraa ja paprikaa, sekä kesäkurpitsaa ja munakoisoa suoraan meidän puutarhasta.
Jälkkäriksi oli jotain aivan uskomattoman makeeta herkkua: grillattuja suklaabanaaneja. Siis banaaneja, joihin oli leikattu viilto ja laitettu täytteeksi suklaapaloja (ja optionally maapähkinävoita).

Ja sitten grilliin, kunnes suklaa on sulanut.

Ja sitten lautaselle vaniljajäätelön kanssa. Wou!

Ruuanlaiton filosofiaa

[Originally published in System Failure for the Masses]

Mies aloitti päivän selailemalla keittokirjoja. Intialaista (josta kait ensimmäiseksi haki lime picklesin ohjetta, jotta tietää mitä seuraavaksi pitikään tehdä, kun limetit ovat nyt lionneet suolassa ja auringossa puolisentoista viikkoa), espanjalaista, italialaista... Kuka tietää mihin maihin ja sfääreihin tässä vielä päästään!

Aloin tässä vieressä istuessani, erilaisia ääneen luettuja reseptejä kuunnellessani miettiä, miten tylsää se olisi, jos joku aina tekisi ruuat minun - meidän - puolesta. Päättäisi mitä tänään syödään, valmistaisi sen ja kantaisi pöytään, ja minä vain istuisin valmiille.

Tiedän, nurinkurista! On ollut aika, jolloin vihasin ruuanlaittoa. Ja aika, jolloin tykkäsin siitä harvakseltaan, silloin kun sain toteutaa itseäni keittiössä arkiruuan väsäämisen sijaan. Ja aika, jolloin olin vain lopen kyllästynyt laittamaan ruokaa, kun joku tai kaikki valitti siitä kuitenkin. "Tässä on sipulia." "Mä en tykkää kalasta." "Mä en syö tomaattia." Olen myös paiskannut kauhan pöytään ja ilmoittanut olevani loppuviikon lakossa keittiöhommista, syökää mitä tahdotte, I don't care. Lakkoa on kestänyt ehkä loppupäivän.

Jossain vaiheessa pääsin yli ainakin ruuanlaiton vihaamisesta. Enimmäkseen suodatan nirsoilutkin, mutta kieltämättä ne välillä yhä käyvät hermoille. Luulen, että aina välillä tytöt käyttävät sitä suorastaan vallan välineenä. Tietävät tasan mistä naruista vetää, että äidiltä palaa ruokapöydässä pinna. Mikä lie siinäkin sitten niin hauskaa?

Enimmäkseen kuitenkin olen jo pitkään tykännyt tehdä ruokaa. Silloin kun olin yksin keittiöstä vastuussa, - ja edelleenkin tarpeen tullen - perusruoka enimmäkseen syntyi omasta päästä; ei siis aineksena vaan ideahautomona. Katson mitä kaapeista löytyy, mikä inspiraation sytyttää ja siitä se sitten lähtee. Yleensä lopputuloksena on jotain hyvää. Toisinaan lapsetkaan eivät valita ;)

Mieskin luo ruokia toisinaan samalla ajatuksella, mutta aika usein selaillaan noita erilaisia keittokirjoja, tai haetaan netistä ideoita houkutteleville raaka-aineille. Ja saatetaan viettää useampi tunti ruokaa valmistaen. Talvella keittiössä, kesällä ulkona puutarhapöydän ääressä ja grillaten (jollei sada). Ja kun rakkaudella ja hartaudella tehty ruoka on valmista ja istutaan syömään... nautinto on moninkertainen valmiina tarjottuun verrattuna!

Gourmet'n, herkullisen ruuan, makunautinnon, ei silti tarvitse olla monimutkaista, eikä sen takia tarvitse viettää tuntikausia kokkaamassa. Hyvä salaatti. Tomaatti-mozzarella-lautanen. Grillattu kala/liha. On lukematon määrä yksinkertaisiakin herkkuja! Asenne ratkaisee. Niin, ja raaka-aineet! Life is too short to eat shitty food.
Joskus mekin huitaistaan huiviin vaikkapa edellisen päivän tähteet keittiössä seisten. Silloin ei mustekalat tai intialaiset herkutkaan kovin kummoisilta tunnu. Mutta kauniisti katettu pöytä, ajatuksella mietitty menu, yhdessä kasattu ateria - arkikin voi tuntua juhlalta :)

Ei, en haluaisi kokkia. En haluaisi syödä ravintolassa joka päivä. Ruuanlaitto - suunnittelu ja toteutus yhtä lailla - on yhteinen harrastus, ei vaiva. Se on puoli ruokaa. Sitä paitsi, moniakaan meidän tekemiämme herkkuja ei edes saisi valmiina mistään tässä maassa! Ja nyt tämä oma puutarha, johon voi vain kävellä hakemaan raaka-aineita tekee nautinnosta vielä suuremman!

Ja välillä tytötkin osallistuvat ruuanlaittoon, tosikoinen etenkin, keskimmäinenkin monesti, esikoinen välittää aika vähät. Ehkä hänkin joskus sille lämpenee. Viimeistään kun tajuaa, että silloin saa juuri sitä mistä itse pitää ;)

Crab Rangoon

Crab rangoon, taskurapunyyttejä.

Löydettiin Tikkurilasta vietnamilainen ruokakauppa, joka myy kaikkea kivaa vietnamilaista ja yleisaasialaista, kuten riisipaperiin käärittyjä merenelävä-kevätrullia ja rapulastuja ja won ton -kuoria ja purkitettua taskurapua. Ja paljon muuta, mutta nämä (ja pari pussia aasialaisia snacksejä) löysivät tiensä meille kotiin ja eiliseen illallispöytään.

Uppopaistettiin siis päivälliseksi rapulastuja ja noita kevätrullia, ja tehtiin crab rangoonia eli taskurapunyyttejä.

Täyte, ainekset sekoitetaan yhteen:

• 2 prk taskurapua
• 220g tuorejuustoa
• 1rkl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli silputtuna
• 0,5tl Worchestershire-kastiketta
• 0,5tl soijaa

Won ton kuorten reunat sivellään vedellä, ruokalusikallinen täytettä asetetaan kuoren keskelle, reunat nostetaan ja rypytetään kiinni. Uppopaistetaan rapeiksi (meillä tosin ei ole uppokeitintä, hellalla ei lämpömihan riittänyt ja jäivät pehmeiksi, mutta hyviä ne oli silti!).

Tarjoillaan hapanimeläkastikkeen kanssa, ja ovat parhaimmillaan seuraavana päivänä kylminä.

 

Mehevä feta-pinaattipiirakka

Sisko pyysi tekemään avuksi jotain suolaista siskontyttöni 1-vuotissynttäreille. Muistelin feta-pinaattipiirakan saaneen varsin hyvän vastaanoton tosikoisen kymppi-bileissä, joten ajattelin tehdä sellaisen näihinkin juhliin. Paitsi että tein siitä tällä kertaa vielä paremman! Mehevämmän ja vielä herkullisemman :)
Pellillinen piirakkaa:
Pohja

• 200g Philadelphia-juustoa
• 200g voita
• 4dl vehnäjauhoja

Ainekset nypitään yhteen ja laitetaan taikina palloksi jääkaappiin pariksi tunniksi. Kaulitaan leivinpaperille, siirretään uunipellille.
Täyte

• 650g pakastepinaattia sulatetaan, vesi valutetaan pois, ja levitetään pohjan päälle
• 200-240g fetaa paloitellaan kuutioiksi ja levitetään pinaatin sekaan

• 4dl ruokakermaa,
• 2dl creme fraichea ja
• 3 kananmunaa sekoitetaan kulhossa ja lisätään
• mustapippuria maun mukaan

Seos kaadetaan fetan ja pinaatin päälle. Tiputellaan päälle vielä halkaistuja kirsikkatomaatteja n. 1dl mozzarella-raastetta.

Uuniin 175-200 asteeseen 45-50 minuutiksi, kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Courgettes - kesäkurpitsan kukkia

Meillä on tänä kesänä, ensimmäisenä kesänä tässä talossamme, fantastinen puutarha. On ollut ihana tehdä salaatteja pinaatista, salaatista, yrteistä jne. ihan oman maan antimia poimien. Tomaatit ja kurkut vielä kypsyvät, samoin kuin useimmat muutkin varsinaiset maan hedelmät, kesäkurpitsatkin, mutta kesäkurpitsasta napsasimme jo toissapäivänä ensimmäiset kukat ruuaksi (huomaa kuitenkin, että kukkia on syytä ottaa vain "ukkokukista" ja kypsistä kesäkurpitsoista, muuten hedelmä nahistuu eikä kasva kunnolla). Ne ovatkin kesäkurpitsan paras osa!
Täytin nuo neljä kukkaa fetajuustolla ja laitoin pannulle öljyyn paistumaan korkealla lämmöllä. Ne saavat ihanan rapean pinnan. Ja sitten herkuteltiin niillä, muun torstai-illan aterian osana.

Kreikkalaisittain täytetyt suippopaprikat

Mies keksii kaikenmoista usein ihan vaan nähdessään kaupassa jotain, mikä pistää ideat liikkeelle. Eilen tällaisen inspiraation aiheuttivat vihreänkeltaiset suippopaprikat, jotka sitten kotona täytettiin (pehmeällä täysrasvaisella oikealla) fetalla, kapriksilla ja pilkotuilla aurinkokuivatuilla tomaateilla. Siis ihan vaan täytteitä vuoron perään muutamana "kerroksena" paprikoiden sisään. Ja sitten paprikat grillattiin, tietenkin.

Luultavasti kokonaisuuden olisi kruunannut kirsikkatomaatti jokaisen paprikan suulla. Nyt täytteitä vähän pääsi karkailemaan grilliin.
Lisäys 29.6.2013
Tehtiin eilen näitä täytettyjä kreetalaispaprikoita uudemman kerran näin heti perään, kun olivat niin hyviä. Tällä kertaa tosiaan lisättiin ne tomaatit paprikoiden suulle, ja piikattiin ne coctail-tikuilla kiinni. Ja se toimi todella hyvin grillatessa!

Grillattua ankkaa kaktusviikuna-marinadilla

Juhannuspäivän illallisella grillattiin vaihteeksi ankkaa. Ja jottei aina oli samanlaista, poimittiin hyllystä joskus jo taannoin ostettu kaktusviikunahillo kastikkeen/marinadin pohjaksi. Netistä löytyi palkintojakin voittanut resepti, jota vähän tapamme mukaan muunneltiin omaan makuun (vielä) paremmin sopivaksi.

• 250ml chilikastiketta (me käytettiin Heinzin versiota)
• 250ml ketsuppia (Heinz)
• 175ml kaktusviikunahilloa
• 60ml hunajaa
• 2,5ml nestemäistä savua (liquid smoke)
• 5ml chilijauhetta
• 5ml sinappijauhetta
• 5ml rouhittua mustapippuria
• 5ml paprikajauhetta
• 5ml valkosipulimurskaa
• 5ml suolaa
• oliiviöljyä tarpeen mukaan
• tuoretta silputtua persiljaa

Oliiviöljyä ja persiljaa lukuunottamatta ainekset sekoitetaan kattilassa ja annetaan kiehua hiljaa 1-2 tunnin verran, kunnes on aika paksua. Lisätään oliiviöljyä loraus tai pari, sekoitetaan joukkoon persiljaa.

Voidellaan ankanpalat kastikkeella ennen asettamista grillile ja tarpeen mukaan pitkin grillaamista.

Kastiketta voi lisätä vielä lautaselle annoksen päälle.

Suklaavanukastorttu

Me suomalaiset uskomme olevamme piirakka/kakkumestareita, mutta ainakin henkilökohtaisesti joudun tavan takaa toteamaan, että valtaosa minunkin perheessäni sukupolvelta toiselle kulkeneista resepteistä vaan kalpenee niiden mehevien herkkujen rinnalla, joita tuo amerikkalainen mieheni loihtii.
Tällä kertaa mies sai päähänsä, että meidän pitää tehdä Juhannuspäivän ankka-aterian jälkkäriksi suklaavanukastorttu. "Että mikä? Vanukastorttu?" "Niin, chocolate puddng pie." "Mutta eikös se vanukas valu siitä tortun päältä pois?" "Se jähmettyy jääkaapissa. Odotahan vaan, se on herkullista!" Ei epäilystäkään...
Resepti löytyy netistä, www.justapinch.comin reseptiarkistosta. Me ei käytetty tuon ohjeen mukaista pohjaa tosin, vaan tehtiin se vanha tuttu helpoista helpoin keksimurupohja (60g sulaa voita, 10 murustettua Digestive-keksiä sekoitetaa voihin; vuoka tällä kertaa n. 23cm läpimitaltaan). Tässä vielä täytteen ohje suomennettuna (ja tuotahan nyt voisi syödä ilman piirakkaakin, kiposta):

• 1,2dl kaakaojauhoa,
• 2,5dl sokeria,
• 0,8dl maissitärkkelystä ja
• 1tl suolaa sekoitetaan isohkossa kattilassa
• 7,2dl maitoa valutetaan vähitellen kattilaan kuivien aineiden sekaan, sekoittaen samalla kunnes seos on tasainen
• keitä jatkuvasti sekoittaen kunnes seos kiehuu, anna kiehua 1 minuutti
• siirrä kattila levyltä ja sekoita joukkoon
• 3rkl voita ja
• 1,5tl vaniljauutetta

Kaada piirakkavuokaan keksimurupohjan päälle, anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Torttu on parhaimmillaan oltuaan jääkaapissa jo parikin päivää, mutta kyllä sitä syödä kelpaa samanakin päivänä ;) Päälle kannattaa vispata vaniljasokerilla maustettua kermaa.

Intialainen jauhelihapata

Alkuperäinen resepti tälle intialaiselle aterialle, joka valmistettiin eräänä vilpoisempana kesäiltana hyödyntäen oman Medina-chilikasvimme ensimmäisiä paprikoita, löytyy hyllyssämme seisovasta intialaisesta keittokirjasta. Alkuperäisessä reseptissä käytetään lampaanlihaa paloina, mutta meillä sattui olemaan lampaan jauhelihaa, joten muunnettiin reseptiä hieman.

• ruskistetaan 400-450g lampaan jauhelihaa kokonaisena könttänä, pilkotaan melkein kypsäksi paistettuna isohkoiksi paloiksi
• sulatetaan 275g vihreitä papuja, pilkotaan muutaman senttimetrin pätkiksi
• 2rkl öljyä kuumennetaan syvässä pannussa
• 1 keskikokoinen sipuli leikataan renkaiksi ja paistetaan öljyssä kullanruskeaksi
• 1tl murskattua inkivääriä,
• 1tl murskattua valkosipulia,
• 1tl chilijauhetta,
• 1,25tl suolaa,
• 0,25tl jauhettua kurkumaa ja
• 2 pilkottua tomaattia sekoitetaan keskenään ja lisätään sipulien kanssa pannuun, paistetaan 5-7min
• lisätään pannuun jauhelihapalat
• kaadetaan pannuun vettä niin että ainekset melkein peittyvät, keitetään n. 20min (tai kunnes suurin osa vedestä on poistunut)
• lisätään pannuun virheät pavut sekä
• 1 punainen paprika pilkottuna,
• 1-2tl kuivattua korianteria ja
• 2 tuoretta vihreää chiliä pilkottuna, ja keitetään vielä 7-10 min

An All-American BBQ

Viikolla pohdittiin, mitä olisi kiva grillata lauantai-iltana kun oli ystäviä tulossa kylään. Torstain kauppareissulla hyllystä löytyi naudan ribsejä, ja eilen sitten alettiin rakentaa menua niiden ympärille samalla kun alettiin valmistella ribsejä grillausta varten:
ensin otettiin niistä toiselta puolelta syömäkelvoton kalvo irti,
sitten laitettiin ne uuniastiaan ja uuniin sataan asteeseen muovikelmulla ja foliolla peitettynä noin neljäksi tunniksi vähän hautumaan.
Miettiessäni mikä olisi ribsien kanssa hyvää, minun alkoi tehdä mieli cole slawta, ja mies muisti baked beansit - "papumuhennokseksi" kai se suomeksi kääntyy, vaikka minulle mielleyhtymä siitä on jotain kovin muuta kuin eilinen baked beans... - joita tapasi tehdä ribsien kanssa Jenkeissä vielä asuessaan. Tarvittiin vielä pieni kauppareissu ja ainekset näihin side disheihin oli kasassa.
Cole slaw (ei se niin tarkkaa ole, mutta summittaisesti näin)

• pieni kaalinpää (tai puolikas) silputaan ohuiksi suikaleiksi (yleiskoneella se käy helpoiten), lopputuloksena noin 1,5l kaalisilppua
• suikaloidaan joukkoon maun mukaan retiisejä/porkkanaa/selleriä tms, me käytettiin vajaa nippu retiisejä
• silputaan sekaan muutama kevätsipuli tai pieni punasipuli tms.
• sekoitetaa kulhossa 2dl kermaviiliä, 1,5dl majoneesia, 1rkl etikkaa, suolaa, pippuria, valkosipulijauhetta (maun mukaan) ja sekoitetaan kaalin sekaan
• annetaan maustua pari tuntia ennen tarjoilua

Baked Beans (tämä menee vielä enemmän fiiliksen mukaan ;) )

• 4 tölkkiä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa kaadetaan kattilaan
• yksi punasipuli pilkotaan sekaan
• keitetään matalalla lämmöllä ja lisätään joukkoon:
• vähän tummaa siirappia (tai vaikka hunajaa)
• vähän jotain BBQ-kastiketta (meillä BullsEye)
• vähän Worcestershire-kastiketta
• vähän A1-kastiketta/HP-kastiketta
• vähän nestemäistä savunmakua (liquid smoke)
• suolaa ja rouhittua mustapippuria
• maun mukaan ehkä vähän jotain muutakin, ja savunmakuja ym. mitä ei löydy (meidän liquid smoke on jenkeistä kotoisin); maun on tarkoitus olla makeahko ja melko tumma
• annetaan porista liedellä matalalla lämmöllä puolisen tuntia välillä sekoittaen, kunnes seos on sakeutunut, ja lopuksi voi antaa hautua uunissa 50-100 asteessa kunnes on aika tarjoilla

Ystävien saavuttua laitettiin uunissa hautuneet ribsit grilliin ja katettiin pöytä. Olin laittanut vielä lisäksi vihreänkin salaatin - retiisinipun lehdet, salaattia omalta salaattimaalta, ohuesti höylättyä kurkkua, muutama viimeinen retiisi viipaloituna, tuoretta persiljaa, oliiviöljyä, sitruunamehua, pippuria, kuivattua oreganoa - ja kannettiin pavut, cole slaw ja vihreä salaatti pöytään miehen grillatessa ribsejä BullsEye-kastikkeella.

Herkullisen aterian kruunasi viini, ja tietenkin jälkiruoka. Vähän sattuman kauppaa oli, että oli edellisiltana tehty niinikään amerikkalainen lime pie - limejuustokakku - jälkkäriksi, tietämättä vielä että päädyttäisiin niinkin amerikkalaiseen bbq-menuun lauantaina :D

Supersuklainen jälkkärileivos

Tänään, erinomaisen fajitas-tyylisen aterian jälkeen, mieleni teki jotain suklaistakin suklaisempaa. Pohdin ensin Ben&Jerry's Chocolate Fudge Brownie -jäätelöä, mutta ensinnäkin se olisi vaatinu kauppareissun ja toiseksi varsinaisesti mieleni ei tehnyt kylmää vaan ennemmin lämmintä suklaata. Ja silloin sen tiesin. Mieleni teki lämmintä suklaakakkua, joka on puoliksi sellaista valuvaa.

Mies kaivoi reseptin netin syövereistä ja aloin hommiin. On nopea ja helppo tehdä!

Kaksi annosta:

• 80g voita sulatetaan pienessä kasarissa
• 50g kaakaojauhoa (tai 100g tummaa leivontasuklaata) sekoitetaan joukkoon ja kun seos on tasainen, nostetaan kattila levyltä
• 2 kananmunaa rikotaan sekaan
• 2 keltuaista lisätään mukaan
• 1,2dl sokeria ja
• 2rkl vehnäjauhoja sekoitetaan mukaan

Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan kahteen voideltuun ja jauhotettuun annos-uunivuokaan. Paistetaan 230 asteessa 8min. Leivonnaisella on uunista otettaessa paistunut kuori, mutta se on sisältä löysä.

 

 

Kumotaan lautasille ja nautitaan lämpiminä.