Ahven ja 3 särkeä

Oltiin likkojen kanssa landella pari päivää. Esikoinen tykkää onkia, joten nappasi jälleen mato-ongen kouraansa ja ryhtyi kokeilemaan kalaonneaan. Viime kesänä sai saaliiksi kerran ahvenen, mutta nytpä oli onnea matkassa enemmänkin! Pikkusiskon laittoi matoa koukkuun, ja isosisko veti järvestä ylös kalan toisensa perään, pikkusiskon toimiessa haavityttönä. Ensin tarttui onkeen pienehkö ahven, sitten vähän isompi särki, sitten pari vielä isompaa särkeä, joiden kanssa tarvittiin jo äiti apuun!

Tuotiin kalat tänään kotiin mukanamme, ja minä pääsin verestelemään kalanperkausmuistoja ajalta, jolloin meillä landella kalastettiin muikkuja verkoilla ahkerasti. Siitä on aikaa, varmaan yli 15 vuotta, kun viimeksi jouduin perkaamaan kalaa. Mutta eihän se kummoinen juttu ollut. Paljon vaikeampaa oli laittaa mokomat piskuiset kalat fileiksi. Isoin, 30senttinen ja puolikiloinen vonkale tarjosi jo ihan kunnon fileet.

Paistoin fileet voissa, maustettuna suolalla ja pippurilla, ja syötiin niitä iltapalalla ruisleivän päällä. Aikoinaan yhden muikkukesän takia en aikoihin sietänyt järvikalan makua ollenkaan, mutta kai siitä on tarpeeksi pitkä aika sitten jo, sillä ihan maukasta se kala oli. Mutta ruotoisuus ei ollut näiden vuosien varrella muuttunut miksikään - ruotojen vuoksi ei edes neljä kalaa saatu keskenämme syötyä loppuun...