Vuohenjuusto on meillä aika usein saanut seurakseen salaattiin granaattiomenan siemeniä ja balsamikoa. Tällä kertaa teinkin vinaigretten pakastevadelmista:
Minulle Valentine's Day on aina ollut ja tulee aina olemaan Valentine's Day, ei Ystävänpäivä. Miehen kanssa sitä tänäkin vuonna vietettiin kahden, ankka-aterialla. "Some traditions are worth keeping," vastasi mies, kun totesin, että ankkaa oli lautasilla myös ainakin ensimmäisenä yhteisenä Valentine's Daynamme neljä vuotta sitten.
Sitä siis eilenkin. Kokonainen ankka uunissa paahdettuna. Ankka saa kauniin värin, kun pinnan kuivaa talouspaperilla ja sokeroi ennen uuniin laittamista. Ja sitten paistetaan 200 asteessa 1,5-2h.
Tehtiin ankan seuraksi vähän vuonankaalisalaatti, jossa vuonankaalin lisäksi viipaloitua punasipulia, kurkkua ja vihreää paprikaa. Kastike samaan tapaan kuin viimeksi hanhen kanssa: valkosipulimurskaa, murskattuja kapriksi, murskattuja sardelleja ja oliiviöljyä.
Joulun aikaan paistettiin hanhenrintaa uunissa, eilen parilapannulla. Melkein sanoisin, että luuttomat rintapalat ja -fileet pannulla paistettuna oli vielä uunissa valmistettua hanhea parempaa. Perinteisen nahan sokeroinnin ja makeahkon kastikkeen sijaan tehtiin rintapaloille myös vähän erilainen marinadi, hunaja-timjami:
Rintafileiden valmistelu ja valmistus:
Näiden seuraksi tehtiin rapsakka romaine-tomaatti-salaatti (puolet isosta tai yksi pieni romaine-salaatti ja yksi iso tomaatti tai kaksi pienempää pilkottuina salaattikulhoon) välimerellisellä oliivi-kapris-kastikkeella:
Sekoita kastike yhteen pienessä kulhossa ja kaada salaatin joukkoon, sekoita kunnolla. Lisää vielä kourallinen parmesan-lastuja, sekoita salaattiin kevyesti. Ripottele päälle vielä kapriksia.
Kesä ja kreikkalainen ruoka kuuluvat yhteen siinä missä kesä ja grillikin. Siksipä kesän kreikkalaisella illallisella onkin ehdottomasti jotain grillattua mukana. Eilen iltasella, auringon vielä paistaessa ilta-varjoisalle patiollemme, mies grillasi valkosipulissa, sitruunamehussa ja oliiviöljyssä yön yli marinoidut mustekalat, sekä Saganaki-juustoa.
Note to self: Saganakia ei pitäisi grillata suoraan ritilällä, vaan parilapannulla tai vaikkapa pala foliota allaan, jotta pinnan saa rapsakaksi ilman että se alkaa valua pitkin grilliä. Grillattu Saganaki viimeistellään puristamalla sitruunamehua sen päälle.
Sillä välin, kun mies grillasi, minä tein meille kreikkalaisen salaatin.
Meiltä ei puuttunut kuin tzatziki (laiskuutta, olisi vaatinut kauppareissun) ja Ouzoa (niinikään, sillä se olisi vaatinut Alko-reissun). Ouzon sijaan huuhdottiin ruoka alas itse tehdyllä Skeeter peellä, eli hard lemonadella.
Miehen erinomainen super-yksinkertainen idea: kapris-majoneesi grillattujen possu-fileiden ja salaatin kanssa. Siihen upposi varmaan desin verran kapriksia ja pari desiä majoneesia, sitä sokeritonta. Sauvasekoittimella survoksiin, ja kuuman päivän jälkeen puutarhapöytään mainittujen porsaanfileiden ja salaatin lisukkeeksi.
Salaattina meillä tällä kertaa raikas vuonankaali-kurkku-tomaatti-salaatti, jossa myös silputtua kevätsipulia (omasta maasta <3 ), raastettua parmesania ja tuoreita basilikanlehtiä.
Kevät on täällä, ja grillikausi. Eilen hilattiin grilli varastosta terassille, ja polkaistiin grillikausi käyntiin grillaamalla kokonainen ankka. Ei tosin kokonaisena, vaan mies ensin paloitteli sen; koivet, rintapalat, siivet. Aamupäivällä valmisteltiin ankka laittamalla palat nahkapuoli alaspäin astiaan, ja ripottelemalla kuivattua basilikaa, oreganoa ja jauhettua rosmariinia palojen päälle.
Iltapäivällä, kun grilli oli paikallaan ja kaasupullokin täytetty, laittoi mies ankkapalat grillille, nahka viilleltynä. Kun ankka alkoi saada vähän väriä ja kypsyä, tein niille grillikastikkeen, jota mies valeli palojen päälle molemmin puolin:
Ankan kaveriksi tein tällä kertaa kevyen salaatin vuonankaalista, tomaateista ja kurkusta. Lorottelin salaatin päälle oliiviöljyä ja ripottelin kuivattua basilikaa. Odotan niin kesää ja tuoreita yrttejä suoraan omalta pihalta! Ei niitä ruukkuja tule kaupasta niin usein ostettua, eikä ainakaan ole sellaista kotona kun ad hoc kaipaisi.
Paistettiin eilen pihvit pitkästä aikaa, ensimmäiset sitten leikkaukseni. Pihvien seuraksi tehtiin ihan perussalaatti - Napolitana mix ja vuonankaalia, tomaattia, punasipulia - ja sille vähän erilainen salaattikastike:
Sardellit, kaprikset ja valkosipuli hienonnetaan morttelissa ja kaadetaan pieneen kulhoon. Sekoitetaan oliiviöljyn ja veden kanssa, sekoitetaan salaattiin.
Yksinkertaisesta virsi kaunis. Eilen syötiin grillibroileria lounaaksi. Tähteeksi jäi puolitoista broiskunrintaa, joiden pohjalta sitten illemmalla mies alkoi kehitellä illallista. Jotain ei niin kovin raskasta. Siitä syntyi uusi herkku, broileri-parsakaali-salaatti. Jossa ei ole salaattia sen enempää kuin vaikkapa perunasalaatissakaan, vaan siinä on
Ja kamera oli sitten yläkerrassa, enkä jaksanut hakea sitä, joten kuvatta mennään tällä kertaa.
Missä saa parhaan kana-caesarsalaatin? No kotona tietty! Eikä millään kaupan kastikkeella, vaan parhaan saa kun tekee itse alusta asti.
Kastikkeeseen tarvitaan:
Salaattikulhoon leikataan yksi iso tai kaksi pienempää romaine-salaattia. Sekaan nakataan neljännes-kolmannes parmesan-palaa lastuina. Ja krutonkeja, jos niikseen tulee, mutta vähähiilarisina ihmisinä me jätettiin ne pois. Kaadetaan päälle kastike, ja sekoitetaan hyvin.
Kun kyseessä oli kert kana-caesar, tarvitaan tietenkin vielä pari paistettua tai grillattua kanarintaa, viipaloituina, sekoitetun caesar-pohjan päälle.
Meille tämä annos oli kahden päivällinen, mutta riittäisi siitä varmaan 3-4:llekin, jos se ei ole ainoa ruoka.
Caesariinhan voi toki yhdistää vaikka mitä muutakin; omia suosikkejani kanan lisäksi ovat grillatut jättikatkaravut tai pariloitu lohi.
